Puutarhan nollapiste
Aamulla pihan nurmikko oli valkoisen kuurahunnun peittämä. Lupaus talven vääjäämättömästä lähenemisestä on samalla myös muistutus siitä, että viimeistään nyt on aika suunnitella pakkasille arkojen ruukkukasvien talvettamista. Oliivipuut, myrtit, laakerit, aitoviikunat ja eukalyptykset ovat supersuosittuja mutta myös vähän kinkkisiä kasvatettavia, pitkän kylmän ja pimeän talvemme takia.
Oliivipuu on ainavihanta kasvi, joten se säilyttää lehtensä ympärivuoden. Kasvi tarvitseekin siksi valoisan talvehtimispaikan. Omasta mielestäni parasta on pitää oliivipuut ulkona mahdollisimman pitkään, sillä ne kestävät hienosti pientä pakkasta. Kasvit karaistuvat oltuaan koko kesän ja syksyn ulkona, joten niiden pakkasen kestävyyskin on sitä mukaan parantunut. Asiakkaillemme suosittelemme alarajaksi -5 astetta. Tosin yhdestä kylmemmästäkin päivästä saattaa selvitä säikähdyksellä. Ihanteellinen lämpötila talveksi on n. + 10-15 astetta.
Useimmiten oliivit kuitenkin joudutaan tuomaan ihan tavalliseen kodin huoneilmaan ja lämpöön. Tällöin tärkeintä on asettaa kasvi mahdollisimman valoisaan kasvupaikkaan. Jos alla on täysillä hehkuva lämpöpatteri, niin mahdollisuuksien mukaan, kannattaa lämpöä laskea muutaman asteen. Kasville valon määrän väheminen on myös suuri shokki. Ilman ja valon määrän muutoksista johtuen kastelun kanssa täytyykin olla vähän tarkempi. Jokaiselle löytyy oma kastelurytminsä, riippuen juuri oman kodin huoneenlämmöstä ja valon määrästä. Tärkeintä on kuitenkin erityisesti aluksi välttää ylikastelua. Kasvia kannattaakin sumutella, helpottamaan muuttuneita olosuhteita. (Suihkepullon veteen suosittelisin myös pientä korkillista mäntysuopaa.) Vaikka oliivipuu on talven lepotilassa ei se sisällä, lämpimässä huoneilmassa, elä ilman vettä. Kasvia ei siis saa myöskään unohtaa kastella!
Kaikista näistä varoituksista ja ohjeista ei kuitenkaan kannata lannistua vaan rohkeasti tuoda kasvit sisälle kotiin, jos parempaakaan paikkaa ei talveksi löydy. Kehoittaisin myös pieneen vaivannäköön näin loppusyksystä, ja pitämään silmällä säätiedoituksia. Pienet puut voi kantaa sisälle ja suuremmat peittää vaikkapa kevyellä pyyheliinalla. Näin saa ulkonaoloa pidennettyä ainakin muutamilla viikoilla, jos supertalvi ei yllätä! Myrteille ja laakeripuille käyvät oliviipuiden kanssa samat hoito-ohjeet. Laakeripuista lisää muun muassa hyvin selkeiltä ja informatiivisilta www.laurusnobilis.nl sivuilta.
Nyt muutamana kesänä meillä on ollut myynnissä eukalyptyksen taimia. Näiden talvehtimisesta ei meillä vielä ole omakohtaista kokemusta, joten yleisillä ohjeilla mennään, ja niitä itsekkin noudatan. Myös eukalyptykset kestävät pientä pakkasta. Englantilaisen taimiston ohjeissa alarajaksi on asetettu -4. Omani eivät näytä pelästyneen öisiä +-nolla asteita, joten hyvillä mielin allekirjoitamme englantilaisten ohjeet pakkasrajoista. Eukalyptuskin säilyttää lehtensä talvella mutta ei kestä olivipuun lailla tavallista huoneilmaa. Ihanteellinen talvehtimispaikka olisi viher/kasvihuone. Ja onnelliset te, joilta sellainen löytyy!
Meidän muiden on valittava mikä tahansa tila, jossa on valoa eikä pakkanen laske alle nollan. Omat puuni sijoitan lämpimään varastoon, jossa on pieni ikkuna. Koska pidämme siellä vain ihan pientä lämpöä talvisin, ajattelin varoiksi suojat ruukun vanhalla matolla. Tämä on hyvä kikka, jos pelkää kylmien pakkasöiden yllättävän.
Aitoviikuna (Ficus carica, Brown Turky lajike) on kesävihanta pieni( vielä 😀) puu,mikä tarkoittaa että kasvi tiputtaa lehtipuille tyypilliseen tapaan lehtensä syksyllä. Lehtien putoaminen helpottaakin talvettamista, sillä kasvi ei tarvitse valoa. Ihanteellinen talvetuspaikka on viileä esimerkiksi varasto, jossa lämpöä on n. 0-+10. Esimerkiksi kerrostalojenkin kanahäkkivarastot vinteillä toimivat mainiosti. Puu kannattaa myös suojata, jos vähänkin epäilee lämpötilan laskevan alle nollan. Puiden oksat ovat taipuisia ja ne on helppo nostaa pystyyn ja sitoa hellästi yhteen "sipuliksi". Näin niiden päälle on helpompi kietoa lämminhuppu tj suojaava materiaali. Puutarhamyymälöissä myydään myös valmiita talvihuppuja kasveille.
Kypsymättömät hedelmät kannattaa irrottaa mutta ihan pienet uudet alut taas säilyttää, sillä ne ovat uuden satokauden tulevais hedelmiä. Meillä nautittiin kesällä viidesti ihanan pehmeitä omalla pihalla kasvaneita viikunuita. Näin on taas yksi puutarhaunelma saavutettu!
