Pehmeä muutos
Kesän loppupuolella ruukkujen kesäkukkaistutuksetkin alkavat usein näyttää jo vähemmän koristeellisilta tai mieltä ilahduttavilta. Useilla pientä pakkasta kestävillä kasveilla saa terasseille ja parvekkeille pehmeän muutoksen kesästä syksyyn, ja lopulta talveen.
Callunat ovat kanervan sukulaisia ja kestävät puutarhassa, terassilla tai parvekkeella pitkälle kevääseen. Kasvia kastellaan melko normaalisti ensimmäisiin pakkasiin asti. Syksyisin ulkoruukkuistutuksia ei tarvitse kastella kovinkaan usein, sillä ilma on viileä ja yleensä kostea. Tänä vuonna syksy on kuitenkin ollut ennätyksellisen kuiva, joten ainakin kerran viikossa kannattaa kastelukannu vielä ottaa käyttöön. Callunat pitävät melko tasaisesta kosteudesta ja näin kasvin saakin pysymään kauniina pakkasten tuloon saakka.
Omalle terassilleni halusin istuttaa voimakkaan vihreitä ruukkuistutuksia, joten valitsin vihreiden callunoiden kaveriksi hentoa kanervanpunaista. Ruukkuistutuksiin saa voolymia vaihtelemalla kasvien kokoa ja väriä. Itse halusin pitää vaihtuvuuden hillittynä niin värien kuin kokojen suhteen. Siksi käytin pääasiassa vihreitä kasveja tai hyvin hennosti ja hillitysti kukkivia callunoita. Kokoerotkaan eivät kasvien välillä päätä huimaa mutta selkeitä eroja löytyy etenkin lehtien muodoista ja kasvutavasta. Sain myös hieman punaista väriä istutukseeni hallaöiden puunaamista murateista (Hedera hibernica). Tämä ainavihanta isolehtinen murattilajike on talvenkestävä mutta kovilla pakkasilla sitä on vähän suojattava. Ajattelinkin lisätä ruukkuun havunoksia suojaksi, jos sellaisia kelejä myöhemmin talvella on tiedossa. Huhuja hullunkylmästä takvesta on jo liikkeellä !
Istutuspuuhiin sain "apua" pikkupuutarhuriltani :)
Keep it simpel on yleensä mottoni kukkaistutuksissa mutta mielestäni sammalpallot ovat hauskoja koristeita. Niissä on luonnollinen fiilis ja niillä saa myös ihan erilaista muotoa ruukkuistutuksiin ja mikä parasta, ne ovat täysin huolettomia. Isot pallot toimivat hienosti yksinäänkin. Meille kotiin, terassin pöydälle asettelin kasan palloja pieneksi keoksi. Kiinnitin pallukat toisiinsa pienillä, tukevilla ja terävillä oksanpaloilla. Lopputulos oli hauska, kuin lumipalloista tehdyn lumilyhdyn perusta.
Liikkeeseen saapui niin hurmaavia ulkona kasvatettuja jouluruusuja (Helleborus) etten malttanut olla niitäkin käyttämättä. Niiden pakkasen kestävyys on noin -5 asteen luokkaa ja omani päätinkin jättää muoviruukkuihin. Loppusyksyn seurailen siis ilmatieteenlaitoksen päivityksiä ja pakkasen kiristyessä siirrän omat jouluruusuruukkuni sisälle suojaan.
Ison ja muhkean lamosalin istutin simppeliin betoniruukkuun, ja siihen se meille sopi parhaiten. Lisäksi näin se pysyy terassin pöydällä poissa pienten käsien ulottumista, vaikka marjat sinänsä eivät ole myrkyllisiä. Ne sisältävät kuitenkin metyylisalisylaattia, mikä käytännössä tarkoittaa aromaattista öljyä. Lääkeyhtiöt käyttävät uutetta, mutta sitä käytetään amerikoissa myös muun muassa purukumissa. "Wintrergreen oil" on ilmeisesti suosittu purkkamaku, joten herkullisten punaisten marjojen syömiseen ei Iiris olisi kuollut. Hän on kuitenkin ihan hillitön marjojen poimija, joten lokakuun lopulla meillä olisi tuskin ollut jäljellä enää yhtään marjaa, jos hän olisi kasviin päässyt käsiksi. Mutta kasvin koristeelliset tummanvihreät lehdet, maaruskan tyyppinen talviväri sekä punaiset marjat tekevät lamosalalista kyllä mainoin kasvin syksyisiin ruukkuistutuksiin.
Istutuksissa käytin uusia veneenmallisia betoniruukkuja. Näitä löytyy kukkakaupasta nyt kolmea kokoa ja kolmea eri sävyä. Yllätyin positiivisesti niiden istutustilasta! Suurempaan suunnittelin jo ensi kesäksi jotain puumaista ja korkeaa, sillä se näyttää olevan tarpeeksi syvä isompiinkiin taimiin.
