Meidän vihreää kotia rakentamassa
"Kasvit ovat olleet jo melkein kahdenkymmenen vuoden ajan osa elämääni mutta eivät osa kotiani." 58 neliön kodin ikkunalaudat täyttyivät enemmin kirjoista kuin viherkasveista. Nyt uudessa ja paljon suuremmassa kodissa tähän kaivattiin muutosta, mutta hallitusti. Lue Jennin kodin viherbuustauksesta ja ota haltuun helpot käytännön vinkit. Meidän uusi kotimme on ihanan avara mutta samasta syystä pohjapiirros tuntui haasteelliselta viherkasvien sijoittamisen kannalta - avointa ja avaraa, ikkunoista ja seinättömyyttä. Siksi olen odottanut kohta melkein vuoden viherprojektiin ryhtymistä. Kiireellä ja saamattomuudella kun ei ole aloittamisen kanssa ollut mitään tekemistä :) Perheemme taaperoikäinen asettaa myös omat haasteensa. Hän kun on hyvin innokas kasvien hoitaja ja mullan koostumus myös loputtoman ihmetyksen aihe. Siinä siis yksi syy lisää, miksi olen odottanut tähän alkavaan kevääseen!
Kotini vihersisustamiseen vaikuutti ensisijaisesti tila. Olo/ruokahuoneessa ei ollut yhtään vapaata tilaa eli oikeaa paikkaa muutamalle suuremmalle kasville, joista alunperin olin haaveillut. Olohuoneemme on auki toiselle tasolle eli makuuhuoneiden puolelle ja iso varaavatakka asetti myös omat haasteensa. Tilaa olisi siis tarvittu lisää noin 30 neliötä, jotta haaveideni bambu olisi saanut arvoisensa tilan. (Tämä täytyykin ehdottomasti pitää mielessä, jos olen vielä joskus uudestaan talokaupoilla.)
Halusin myös rakentaa viherkasveista hallitun kokonaisuuden ja ryhmän, koska kotimme ei muuten sisutukseltaan ole niin jämpti ja tarkkaan harkittu. Toisaalta myös harkittuun sisutukseen saa leikkisyyttä viherkasveilla. Nyt kun valikoimissa on mielenkiintoisa kasveja kannattaa ennakkoluulottomasti lähteä kokeilemaan!
Meille päätin 70-luvun hengessä rakentaa kukkapöydän, ja siihen meillä olikin täydellinen tila ja tarpeeksi matala sekä pitkä vanha Artekin taso.
1.Tilan ehdot eli kasville tai mieluusti monikossa eli kasveille oikea paikka. Tämä on oikeastaan ensiaskel siihen, että kasvit viihtyvät hyvin sekä myös innostavat asukkaitaan.
Tulevan viherkasvikeitaani päätin rakentaa eteläikkunoiden eteen, koska terassin ylle laskeva katonlippa torjuu kesällä paahtavan auringon. Ihanteellinen paikka valosta välittäville tai sitä rakastaville kasveille. En kuitenkaan halunnut peittää ikkunaa ja erityisesti siitä avautuvaa näkymää liikaa.
2. Kasvien hoitorytmi. Laiskana hoitajana halusin helppoutta kasvien hoitoon. En tarkoita omalla kohdallani niinkään sitä, että olisin valinnut vähän vettä ja siten hoitoa tarvitsevia lajikkeita. Tämä on kyllä helpoin tapa erittäin helpolla haluaville. Itse kaipaan säännöllistä rytmiä, kastelukertojen määrällä ei ole niinkään väliä. Siksi siis valitsin kasveja, joilla on melko samanlainen vedentarve. Suurimman osan kastelen aina samalla kertaa. Muutama kasvin multa täytyy kuivahtaa kastelukertojen välillä, joten nämä kasvit kastelen vain joka toinen kerta. Eli otan haltuun ainoastaan yhden synkronoidun kastelukerran viikossa. Kasvien hoito on myös ihanaa meditatiivista aikaa, jolloin voi keskittyä noin 15 minuutiksi ainoastaan kasvienhoitoon. Muun hälinä ja kiire jää taakse ja unohtuu. Suosittelenkin kokeilemaan kasvien hoitoa osana stressinhallintaa!
Valitsin erimuotoisia ja sävyisiä lehtiä, jotta kokonaisuudesta tulisi mahdollisimman veikeä. Kesällä siirrän matalan oliivipuuni ulos ja tilalle syntyvään koloon sijoitan jonkin ihanuuden, jolla on kirjavat purppuran väriset lehdet.
Kolmas vinkkini onkin muodot. 3. Lehtien muoto ja sävyt sekä kasvien kokoerot tuovat dynaamisuutta etenkin viherkasviryhmiin. Toisaalta graafiseen tyyliin saa omalla tavallaan dynamiikka toistolla. Samanlaisilla yksinkertaisilla ruukuilla ja kasveilla. Oma kodinsisutus ja tyyli määrittelevät sen, haetaanko kasvihuoneromantiikkaa vai selkeää linjakkuutta. Ajankohtaista tällä hetkellä molemissa suunnissa on ajatus, että 'more is more'.
Aikaisemmin olohuoneessa tasolla olleen anopinkieli-istutuksen siirsin makuhuoneeseen. Huone on pohjoisenpuolella eikä ikkunoista tule paljon valoa, koska ulkona suuret kuuset varjostavat entisestään. Anopinkieli viihtyy kuitenkin varjoisellakin kasvupaikalla mutta silloin sen kastelussa täytyy olla tarkkana, ettei kasvia ylikastele. Anopinkieli yhteyttää happea erityisesti yöaikaan, joten se on ihanteellinen kasvi juuri makuuhuoneeseen!
Käytävän ilme pehmeni huomattavasti viherkasveilla! Käytävien välitilallisen luonteen ei kannata antaa hämätä, ja muistaa panostaa myös niiden viihtyvyyteen ja kauneuteen. Meillä siinä on viellä tekemistä mutta tämä on hyvä alku! Näiden vihreiden valopilkkujen avulla kulkeminen tilasta toiseen on paljon kauniimpaa. Kasvi näkyy myös suoraan sohvalle, joten en voi kuin ihmetellä miksen ole tähän aikaisemmin sijoittanut mitään. Ennen sohvalta näimme suoraan pistorasiarivistön!
Tässä kuvassa milestäni myös näkyy hyvin se, että joskus tila tarvitsee massiivisemman ruukun.
Lastenhuoneeseen valitsin superhelpot ja myrkyttömät muorinkukat. Vielä Iiris on turhankin kovakourainen ja innokas. Kasvit on siksi väliaikaissijoitettuna viereisen hyllyn ylemmällä tasolla mutta opettelemme yhdessä. Haluan opettaa häntä arvostamaan kasveja ja nauttimaan luonno kauneudesta. Viime kesänä hän repi ja söi pelargoniat, nyt meneekin paljon paremmin! Hän ei enää revi, riivi ja syö kasveja mutta otteet ovat tietenkin melko kovakouraiset. Toivottavasti jo tulevana kesänä nämä kaunokaiset pääset tähän, omille suunnitelluille paikoilleen.
Tässä siis muutama huomio/vinkki omasta vihersisutamisprojektista, mikä ei ole vielä kokonaan valmis. Onko koskaan? Olohuoneen tunnelma muuttui puolessa tunnissa!
Tähtäimessä on lähitulevaisuudessa löytää hieno paikka roikkuvalle kasville kuten rönsyliljalle. Hakusessa myös täydellinen amppeliruukku! Vinkkejä ja kokemuksia otetaankin vastaan. Pelkään niiden peittävän valoa liikaa, jos ne on sijoitettuna ikkunoiden eteen.
Lopuksi pieni mainos ja muistutus: Liikkeessämme on nyt iso valikoima hauskoja viherkasveja ja jos meiltä löytyy kasville oikea ruukku, kuuluu istutus kauppaan!