Neitin Willmottin haamu
Neiti Willmottin haamu on tässä tapauksessa Eryngium planum eli sinipiikkiputki ja neiti Willmott taas puolestaan Englannissa 1858 - 1934 elänyt superinnokas puutarhuri ja ensimmäisiä sissipuutarhureita, sillä hän kuljetti hohtopiikkiputken (Eryngium gigantea) sieminä taskuissaan ja näin viljeli lempikasviaan ympäri ystäviensä puutarhoja. Lue lisää siitä, miten ja miksi olemme päätyneet neiti wilmottin haamun jalanjäljille!
Kaikki työpäivät tai joskus jopa työviikot eivät loista niinä parhaina ja tarmokkaina hetkinä. Silloin tällöin päivät tuntuvat työläimmiltä ja pidemmiltä, jopa pimeämmiltä. Projektien aloittaminen tai loppuun saattaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta ja haluaisi vain jumittaa tietokoneella kissa- tai koira videoita katsellen. Tammikuun ensimmäisillä viikoilla kukkakaupassa podetaan yleensä vielä joulun jälkeistä "dagen efteriä" mutta muuten olemme siinä mielessä onnekkaita, että edellä mainitun kaltaiset päivät eivät yllätä meitä kovinkaan usein.
Tällä viikolla poikkeus kävi kuitenkin kylässä, ehkäpä flunssan kylkiäisenä. Työnteko tuntui tahmealta ja tuleva joulukin tuntui lähestyvän liian nopeasti odottavaan työmäärään ja valmisteluihin nähden.Emmehän ole oikeastaan vielä edes aloittaneet! Inspiraatio onneksi löytyi ja nopeasti myös palautui Lorraine Harrisonin Latinaa puutarhureille kirjan mukana. Kirja tarttui heräteostoksena mukaan lounastunnilla ja osottautui hykerryttävän hauskaksi ja kauniiksi teokseksi.
Latinaa puutarhureille on kauniisti kuvitettu opas tieteellisten nimien kiehtovaan maailmaan. Osa kasvien nimistä viittaa paikkaan, osa kasvin löytäjään, hyvin moni puolestaan kasvin ominaisuuksiin. Jaloleinikin (Ranunculus asiaticus) asiaticus viittaa Aasiaan kun taas laakeripuu (Laurus nobilis) on jo muinaisita ajoista asti liitetty hallitsijoihin ja sankarikuninkaisiin (nobilis, nobile). Myös basillikan nimessä on kuninkaallinen vivahde, sillä basilicus merkitsee ruhtinaallista tai kuninkaallisia ominaisuuksia. Kirja on pullollaan mitä herkullisimpia esimerkkejä! Näiden esimerkkien kautta pääsimmekin neiti Willmottin haamun jäljille.
Useasti juuri yllättävät asiat sytyttävät kipinän ja inspiraation. Harrisonin kirjaa lukiessani innostuin suunnittelemaan lasimaljakkojen sijoittamista omaan kotiini. Meillä kodinhoitohuone on paitsi vähän tylsä mutta se jää myös ikään kuin katon lipan luomiin varjoihin, ja näin talviaikaan tila on siksi siis melko pimeä. Sijoitin kevyitä lasimaljoja seinälle naulaan sekä somistetikkaiden yläaskelmalle. Kasveiksi valitsin neiti Ellen Willmottin yllätyskylvöjen kanssa samaa sukua olevan sinipiikkiputke, koska se on hyvin kestävä mutta myös muotona mielenkiintoinen.
Magnolian oksaa ihaillessani selasin taas Latinaa puutarhureille kirjaani ja katsoin käännöksiä myös muutamalle muulle inspiraation herättäjälle. Tarkkaa lajikenimeä en tiennyt, mutta unelmoin pöydällä vaatimattomuudellaankin koreileva kuningasmagnolian (Magnolia grandiflora) oksa, koska silloin luvassa saattaa olla upea kukinto. Tällä hetkellä se kuitenkin muistuttaa enemmän jademagnoliaa, jonka nimi (Magnolia denudata) tarkoittaa paljasta.
Käpytillandisan (Tillandsia ionantha) nimi ei tässä tapauksessa onneksi ole enne, sillä tämä lajike ei kuki violettikukkaisena vaikka sen nimi ionantha siihen viittaakin.
Nyt Lorraine Harrisonin kirja on tehnyt tehtävänsä ja herättänyt kipinän ja laitan sen hyllyyn odottamaan tulevan kesän puutarhahetkiä. Itseä innostavia asioita on hyvä vaalia ja niihin on aina silloin tällöin hyvä palata, jotta arjen kiireet eivät sammuta innostavia inspiraation kipinöitä! Inspiraatioihin palaamme myös ensi viikon tiistaina kun vietämme Turun Marimekossa inspiraatioiltaa!
Harrison, Lorraine; Latinaa puutarhureille (suom.2013).